Kirjoitin viimeksi kasvatuksen merkityksestä painonhallinnan taitojen oppimisessa Anu Joen ja kumppaneiden tutkimuksen sekä omien kokemusteni pohjalta. Tuolloin käsittelin sitä, miten elintavat näyttäytyvät onnistuneessa painonhallinnassa ja millainen on kotiympäristön sekä kasvatuksen merkitys tässä. 

Tutkimuksessa oli mielenkiintoisia näkökulmia myös minäpystyvyyden yhteydestä painonhallintaan. Tämä on niin iso oma kokonaisuutensa, että halusin kirjoittaa siitä ihan oman tekstinsä. Tälläkin kertaa kirjoituksessa on asiaa Joen tutkimuksen keskeisistä havainnoista, mutta laajennettuna myös tämän ulkopuolelle siihen, mitä muuten tiedetään minäpystyvyyden yhteyksistä painonhallintaan ja elintapamuutokseen.

Mitä minäpystyvyydellä tarkoitetaan? 

Minäpystyvyyden konseptin toi psykologiaan alun perin Albert Bandura, mm. sosiaalisen oppimisen parissa elämäntyönsä tehnyt psykologian professori, johon on monesti viitattu yhtenä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista psykologeista. Monet psykologiaan perehtyneet muistavat Banduran erityisesti opittua aggressiota tutkineesta Bobo-nukke koeasetelmasta (kiinnostuneille Wikipediasta)

Banduran taustaan peilaten ei siis ole yllätys, että minäpystyvyyttä on alunperin tutkittu oppimisen kontekstissa. Termillä tarkoitetaan henkilön uskomuksia tai arviota kyvyistään suoriutua erilaisista tehtävistä. Suomennus on mielestäni erittäin kuvaava: kyse on kokemuksesta "minä pystyn tähän – haasteista huolimatta".

Miten minäpystyvyys liittyy elintapamuutokseen ja painonhallintaan?

Viimeksi kirjoitinkin siitä, että myös onnistuneen painonhallinnan taustalla on rypäs erilaisia taitoja, joita voi oppia ja kehittää. On siis luonnollista, että minäpystyvyyden kokemuksella on merkittävä rooli siinä, miten systemaattisesti henkilö kykenee kehittymään tavoitteitaan kohti. Jo Bandura havaitsi tutkimuksissaan, että ihmiset joilla on korkea minäpystyvyys, suuntautuvat haastaviin tavoitteisiin sitoutuneesti – ja lopulta saavuttavat asettamansa tavoitteet. Tämä mielessä pitäen ei tule yllätyksenä, että hyvinvoinnin ja minäpystyvyyden välisiä yhteyksiä tarkastelevista tutkimuksista tiedetään, että ihmiset, joilla on korkea minäpystyvyys, ovat useimmiten terveempiä ja korkea minäpystyvyys ennakoi myös laihduttamisen ja painonhallinnan onnistumista.

Onnistuneen painonhallinnan taustalla on rypäs erilaisia taitoja, joita voi oppia ja kehittää. Minäpystyvyyden kokemuksella on merkittävä rooli siinä, miten systemaattisesti henkilö kykenee kehittymään kohti tavoitteitaan.

Minäpystyvyyden merkitys painonhallinnan onnistumisessa oli yksi keskeinen löydös myös Joen (2020) tutkimuksessa. Minäpystyvyys mahdollisti sen, että tutkittavat olivat itseluottavaisia sen suhteen, että kykenevät vaikuttamaan elintapoihinsa elämässä olevista haasteista tai ulkopuolelta tulevista ohjeista huolimatta. Kuten kaikilla, myös tutkittavilla oli ollut elämässään murroskohtia, jotka haastoivat itsestä huolehtimista. Tyypillisesti tällaisia on parisuhteen aloittaminen tai ero, raskaus ja vanhemmuus tai uuden työn aloittaminen. Haastatellut kertoivat, että näissä tilanteissa he työskentelivät aktiivisesti painon hallitsemiseksi ja tekivät tarvittaessa pieniä muutoksia energiansaannin ja -kulutuksen tasapainottamiseksi.

Minäpystyvyys auttaa pitämään kiinni halutusta suunnasta 

Joen tutkimuksessa haastatellut myös kuvautuivat itsevarmoina elintapojen ja rutiinien ylläpitämisessä, eivätkä ulkoiset ohjeet tai yllykkeet (kuten pikadieetit) vaikuttaneet heidän tottumuksiinsa. Elintapoja oltiin valmiita kuitenkin harkinnan seurauksena muuttamaan, mikäli uusi tottumus tuntui merkitykselliseltä tavoitteen saavuttamisessa.

Tämän taustalla on luonnollisesti kimppu erilaisia taitoja, kuten tietotaitoa siitä, millaisia tottumuksia kannattaa ylläpitää ja mitä ovat triviaaleja tavoitteen kannalta. 

Taitotaso liittyy keskeisesti myös minäpystyvyyden kokemukseen. Jos lapsesta asti on harjoitellut ja oppinut jonkin taidon, on helppoa luottaa omaan osaamiseensa. Esimerkiksi jos on lapsesta asti luistellut aktiivisesti, ei pystyssä pysymiseen tarvitse kiinnittää erityistä huomiota ja tasapaino pitää todennäköisesti, vaikka jäässä olisikin pieni särö. Tai jos sattuisikin kaatumaan, niin tietää, ettei homma siihen kaadu. Sama pätee myös painonhallinnan suhteen: jos taitoja on päässyt kehittämään ja harjoittelemaan jo varhaislapsuudesta asti, hyvinvointia tukevat tottumukset ovat pääosin aika hyvin rutiinissa. Jos murrostilanteita tulee, kokemuksen tuoma itsevarmuus mahdollistaa tilanteen haltuunoton ja tasapainottamiseen.

Miten minäpystyvyys näkyy työssäni painonhallintaklinikalla?

Tunnistan ilmiön selkeästi työssäni. Usein vastaanotolleni tulevalla asiakkaalla on taustalla lukuisia yrityksiä pudottaa painoa. On kokeiltu pikadieettejä, jotka ovat kyllä auttaneet pudottamaan painoa, mutta paino on dieetin loppumisen jälkeen noussut takaisin entisiin lukemiin – usein korkojen kera. Vaikka ongelma on dieetissä itsessään, tällaiset kokemukset ovat omiaan aiheuttamaan tunteen, että "dieetti kyllä toimi (koska paino putosi), mutta en minä en onnistunut ylläpitämään painonpudotustulosta (koska paino nousi)". Tällaisiin kokemuksiin liittyy yleensä kipeitä epäonnistumisen kokemuksia ja ne ovat kerta kerrasta laskeneet minäpystyvyyden tunnetta.

Pienikin vastoinkäyminen voi laukaista kokemuksen, että "ei tästä mitään tullut tälläkään kertaa"

Tämän seurauksena pienikin vastoinkäyminen voi laukaista kokemuksen, että "ei tästä mitään tullut tälläkään kertaa" ja johtaa siihen, että henkilö palaa vanhoihin, toimimattomiin tapoihin.  

On muuten huomionarvoista, että minäpystyvyyden kokemus on kontekstispesifinen, eli se voi olla korkea toisissa asioissa ja matala toisissa. Usein vastaanotolleni tulevat henkilöt ovat erittäin kyvykkäitä ja itsevarmoja esimerkiksi työhönsä liittyvissä kysymyksissä, mutta elintapoihin liittyvissä asioissa kokea epäluottamusta kykyihinsä.

Miten vahvistaa minäpystyvyyttä? 

Kyse ei ole pysyvästä ominaisuudesta, vaan minäpystyvyyden kehitys on jatkuva prosessi, ja sitä on mahdollista tietoisesti kehittää. 

Kuvat Eläintarhan urheilukentältä, johon jäädytetään aina talvisin 400 m luistelurata. Toisin kuin luistimilla varttunut puolisoni, en koe olevani mitenkään erityisen hyvä luistelija. Hyvällä kannustuksella ja kehittävällä palautteella on kuitenkin ollut iso rooli siinä, että luistelemaan on kiva mennä ja siinä on vähän kehittynytkin... 

Lähteitä: 

Bandura, A. (1994). Self-efficacy. In V. S. Ramachaudran (Ed.), Encyclopedia of human behavior (Vol. 4, pp. 71-81). New York: Academic Press. (Reprinted in H. Friedman [Ed.], Encyclopedia of mental health. San Diego: Academic Press, 1998).

Dennis KE, Goldberg AP. Weight control self-efficacy types and transitions affect weight-loss outcomes in obese women. Addict Behav. 1996 Jan-Feb;21(1):103-16. doi: 10.1016/0306-4603(95)00042-9. PMID: 8729712.

Joki A, Mäkelä J, Konttinen H, Fogelholm M. Exploration of Finnish adults' successful weight management over the life course: a qualitative study. BMC Public Health. 2020 Jan 6;20(1):12. doi: 10.1186/s12889-019-8128-8. PMID: 31906895; PMCID: PMC6945519.

Ota yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin.
Halutessasi voit myös jättää palautteen nimettömänä jättämällä nimi- ja sähköpostikentät tyhjiksi.