Vaelluksesta on vuosien varrella tullut minulle rakas harrastus, jonka pariin paeta arjen kiireitä ja kaupungin hälyä. Vaelluksen tuoma rauha ja hiljaisuus antaa tilaisuuden tulla tietoisemmaksi omasta ajattelustaan ja sopivaa etäisyyttä pohtia elämän isoja kysymyksiä. Tänä vuonna reissu suuntautui upeaan Kevon luonnonpuistoon ja reissuseurana oli jälleen rakas ystäväni Jenni. 

Alku ei lupaile toivottua mielenrauhaa

Vaellus on kuin elämä pienoiskoossa: nukutaan, syödään, liikutaan, rentoudutaan. Tästä käsin se tarjoaa erinomaisia oppeja, joita yleistää muuhun elämään. Viime vuoden vaellusreissumme jälkeen kirjoitin "hyvistä opeista", tällä kertaa on varoittavan esimerkin vuoro.

Lähdin reissuun oman fiilikseni kannalta varsin kiihdyttävässä tilanteessa. Käynnissä oli oman urani kannalta isoja pohdintoja, jotka luonnollisesti pyörivät mielessä. Lähtö oli säätämistä: liikenneyhteyksien ongelmien takia aikataulumme venähti ja suunnitelmia joutui muuttamaan. Lopulta pääsimme lähtemään Rovaniemeltä kohti Utsjokea ja Kevoa, mutta stressikierrokset olivat kaiken säätämisen jälkeen aikamoiset. 

Perille päästiin, mutta olisi voinut päästä helpommallakin

Kun lopulta pääsimme aloittamaan vaelluksen, kiire luontoon oli jo suuri – ja kierrosten kasvaessa sekoilu alkaa. 

Tässä tapauksessa: kävelimme reitin ensimmäisestä risteyksestä kilometrin ohi. 

No harm done. Matka piteni, mutta pääsimme ensimmäisen yön määränpäähän hyvissä ajoin ja hyvissä voimissa. Mokailun nostattamaa häpeää oli vaikeampi niellä. Ajattelen olevani melko hyvä suunnistaja ja niin hölmöä mokaa oli vaikea hyväksyä. 

Mutta tilanteessa ei ollutkaan kyse taidoista vaan mielentilasta. 

Yerkes-Dodson -laki sekoilua selittämään

Tutkimuksista tiedetään, että stressitaso ja suorituskyky ovat keskenään yhteydessä. Vuorovaikutus on kompleksinen, mutta yksinkertaistetusti voidaan todeta stressitason ja suorituskyvyn olevan yhteydessä käänteisen U:n muotoisesti. Ilmiötä kutsutaan Yerkes-Dodson -laiksi. 

Kuva: Yerkes-Dodson -malli stressin ja suoriutumiskyvyn yhteydestä. 

Mallin mukaan alivireystilaan liittyy väsyneisyyttä ja tylsistyneisyyttä, kun taas toisassa ääripäässä, ylivireystilassa, mielenmaisemaa värittää ahdistus ja epäjärjestys. Väliin jää "sweet spot": keskittymisen ja suorituskyvyn kannalta optimaalinen vireystila. Jos haluat lukea lisää aiheesta, tämä oli hyvä arikkeli. 

Vaellusreissumme ensimmäinen päivä ei kaipaa kummoista analyysia, jotta voidaan todeta vireystilan lipsahtaneen vahvasti oikealle. 

Mielenrauhaa tietoisuuden ja varhaisen reagoinnin avulla

Onneksi seuraavien päivien aikana mieli sai rauhoituttua ja kierrokset pääsivät laskemaan. Arjessa metsään vetäytyminen päiväkausiksi ei useinkaan ole mahdollinen vaihtoehto, mutta mitä paremmin omasta vireystilastaan pysyy tietoisena ja mitä varhaisemmassa vaiheessa sitä säätelee, sitä helpompaa on pysyä optimaalisen vireystilan tuntumassa – ja välttää "what the hell was I thinking" -tyyppisiä tilanteita. Jo pieni hengittelyhetki, kävelylenkki tai tauko käsitöiden parissa voivat rauhoittaa mieltä. Eri ihmisille toimivat erilaiset keinot ja tärkeää on tunnistaa itselle sopivat tavat. 

On myös tärkeää olla armollinen: mokailu kuuluu elämään, eikä se useimmiten ole kovin vaarallista. Mokailusta oppii, vaikka helpommalla pääseekin, jos turhat mokat voi välttää.

Missä tilanteissa sinä huomaat kierrosten kiihtyvän liian koviksi? Mitä siitä seuraa? Missä määrin Yerkes-Dodson -malli voisi selittää arkista häsellystä? Entä mitkä ovat sinulle sopivia tapoja rauhoittaa kierroksia? 

Fiilis, kun lopulta päästiin reissuun. Lisää vaelluskuvia Instagram-tililläni. 

Ota minuun yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin.
Halutessasi voit myös jättää palautteen nimettömänä jättämällä nimi- ja sähköpostikentät tyhjiksi. 

Uusimmat kirjoitukset 

Kurkkaa etusivulta kirjoitukset kategorioittain.