Vuosi 2020 pähkinänkuoressa: muutoksia, kriiseilyä ja tasapainon hakemista
Jos pitäisi valita yksi sana kuvaamaan vuotta 2020, se olisi muutos. Tuntuu,
että viime vuosi pakotti jatkuvasti sopeutumaan johonkin uuteen: koronan
ensimmäinen tuleminen, epätietoisuutta, alati muuttuvia ohjeistuksia, uusi
aalto. Siirtymistä etätyöhön ja lähityöhön ja taas etätyöhön. Muu elämä
elettävänä sen kaiken keskellä.
Koronan tuomissa muutoksissa olisi jo itsessään ollut ihan riittävästi sulateltavaa menneelle vuodelle, mutta sen lisäksi se "muu elämä" on pitänyt sisällään poikkeuksellisen paljon muutoksia. Ehkä ihan hyvä niin, että mielessä ei ole ollut enempää tilaa koronakriisille. Alla joitain viime vuoden isoimpia mullistuksia.
Muutosten aika parisuhteessa
- Matti muutti vuoden alussa Lontooseen työkomennukselle, minkä seurauksena päädyimme ensimmäistä kertaa yhteenmuuttomme jälkeen etäsuhteeseen. Vuorovaikutustapamme meni kokonaan uusiksi ja parin tunnin aikaeron ja erilaisten työrytmien seurauksena yhteistä aikaa vähän vaikea löytää.
- Karkauspäivänä 29.2. muutin Matin luokse Lontooseen kolmeksi kuukaudeksi. Jos parisuhde oli vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta perustunut puhelimessa puhumiseen, maaliskuusta eteenpäin olimmekin yhdessä - koko ajan. Englannin kokonaisvaltainen lockdown varmisti, ettei toista missään vaiheessa ehtinyt tulla ikävä. Jatkuvaan yhdessä oloonkin piti orientoitua, mutta loppujen lopuksi sujui erittäin hyvin. Eikä kotona olokaan suuremmin ahdistanut, kun olemme molemmat sen sortin kotihiiriä.
- Palattuani kotiin kesäkuun alussa Matti jäi vielä pariksi kuukaudeksi Englantiin eli parisuhteemme palasi etätilaan. Onneksi etätyöarki rauhoitti kuitenkin vähän loppuvuotta ja Matti pääsi kesän lopussa jatkamaan työkomennustaan Suomesta käsin.
- Syksyllä saimme onneksi molemmat olla kotona Helsingissä, mutta kihlautuminen syyskuun lopulla ja häät joulukuun alussa takasivat, että parisuhde pysyi hyvinkin paljon mielessä koko vuoden...
... ja muutosten aika töissä
- Intensiivisen alkuvuoden jälkeen jäin pois töistä niiksi kolmeksi kuukaudeksi, jotka vietin Lontoossa. Se oli aivan ihanaa, mutta ei ihan kivutonta. Olen sen verran työorientoitunut ihminen, että kesti hetken orientoitua siihen, että ei mun tarvitse suorittaa mitään. Kun sen kanssa pääsi sinuiksi ja sain kunnolla palauduttua, huomasin, että minähän itse asiassa haluan tehdä kaikenlaista - ihan kehittävääkin.
- Työhön paluu koitti sen jälkeen, kun olin juuri päässyt orientoitumaan siihen, mitä voisi olla. Vapaalla ollessani olin nimittäin ehtinyt visioida jo aika pitkälle ajatusta yrittäjyydestä. Tällä hetkellä suunnitelmien toteuttaminen töiden ohessa tuntuu mahdottomalta. Työni kaksi isoa vastuualuetta (työterveyspsykologina toimiminen ja lihavuuden hoidon kehittäminen) vievät aikani ja energiani päivätöitteni puitteissa - ja ovat niin opettavaisia ja innostavia, ei ajatus täysipäiväisestä yrittäjyydestä tunnu juuri nyt ajankohtaiselta. Suunnitelmat ovat kuitenkin tallessa...
- Syyskuun alussa töissä koitti iso muutos, kun siirryin uuteen tiimiin, uusien asiakkuuksien pariin ja uuden esihenkilön alaisuuteen. Siinä, missä aikaisemmin asiakkainani oli ollut sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä, nyt isoimmat asiakkaani olivat Helsingin kaupungin kanslian ja kaupungin osakeyhtiöiden työntekijät. Vaikka työnantaja pysyi samana, muutokset vaativat sopeutumista.
Elämän
taitekohdat altistavat kriiseilylle – eikä sille kannata yrittää tehdä mitään
En ole mitenkään hyvä muutosten kanssa. Kriiseily elämän taitekohdissa on tullut tutuksi, riippumatta siitä, oliko muutos toivottu (esim. muutto ulkomaille, naimisiinmeno, työnkuvan muutos) vai ei (korona). Eikä se sinällään ole mikään ihme: yleensä muutoksiin liittyy epävarmuutta ja hallitsemattomuuden kokemusta. Mitä tulee tapahtumaan, miten tämä muutos vaikuttaa minuun, pärjäänkö? Aiempi tasapaino katoaa ja tilanne tuntuu huteralta. Tasapainon uudelleen löytämisestä ei ole vielä siinä vaiheessa takuita.
Miten sitten tulla toimeen muutosten kanssa, hallita hallitsematonta? Parhaiten se onnistuu, kun ei edes yritä.
Mitä ei voi hallita, ei edes kannata yrittää hallita.
Elämässä tapahtuu asioita, joiden lopputulokseen emme voi vaikuttaa. Meissä viriää tunteita ja ajatuksia, joita emme voi estää. Olivatpa tapahtumat, ajatukset tai tunteet kuinka epämiellyttäviä tahansa, yritykset estää niitä saavat tilanteen vaan pyörimään enemmän mielessämme.
Muutosten keskellä keskity siihen, mihin voi vaikuttaa
Sen sijaan kannattaa keskittyä siihen,
mihin voi vaikuttaa. Hyvä metafora tälle on myrskyävä meri:
"Kun kova myrsky puhkeaa, veneet satamassa ankkuroidaan pohjaan, sillä muutoin ne ajautuvat myrskyn mukana merelle. Ankkurin lasku ei tietenkään saa myrskyä laantumaan, sillä ankkuri ei voi kontrolloida säätä, mutta se pitää veneen vakaasti paikallaan, kunnes myrsky laantuu omia aikojaan." (Harris, 2020)
Kuten myrskyä, emme voi kontrolloida
tilannetta, joka ympärillämme vallitsee. Emme myöskään voi kontrolloida
ajatuksiamme tai tunteitamme, joita tilanne herättää. Voi kuitenkin hakea arkeen rauhaa pitämällä kiinni asioista, jotka säilyvät muutoksista huolimatta. Voi ankkuroitua myrskyn keskellä pitämällä kiinni hyvinvointia tukevista rutiineista: monipuolisesta syömisestä, säännöllisestä liikunnasta, riittävästä levosta, asioiden jakamisesta läheisten kanssa ja muista itselle tärkeistä asioista. Voi kuulostella, mitä hyvinvointinsa ja jaksamisensa turvaamiseksi kaipaisi, ja pyrkiä pitämään itsestään mahdollisimman hyvin huolta. Voi ottaa aikaa tietoisuustaitoharjoituksille ja pysähtyä etsimään merkitystä vaikeistakin kokemuksista.
Unelmiaan ei kannata jättää tavoittelematta, vaikka niiden aiheuttamat muutokset tuottavat vaikeitakin tunteita. Rauhallinen mieli tulisi tällöin kovin kalliilla hinnalla.
Sen sijaan kannattaakin vain tunnistaa tunteemme ja tarpeemme kontrolloida niitä. Todeta, että tilanne on kuormittava ja kaipaa vastapainoksi tavallista enemmän palautumista, mutta sen aiheuttama myrsky tulee menemään ohi. Ankkuroida itsensä pitämällä kiinni rutiineista ja itselle tärkeistä asioista, jotta ei myrskyn mukana karkaa ulapalle tai mene rikki.
Lopulta myrsky aina laantuu ja jalkojen alla tuntuu taas vakaampi alusta.